Vaihtaisinko farmarin pakuun? Muutaman kuukauden kokemus moisesta järkytyksestä...

Johdanto
Kun taloudessa on viisi koiraa, niin jossain vaiheessa perinteisen farmarin kuljetuskapasiteetti käy riittämättömäksi. Vielä kun työsuhde Passatin vaihtoajankohta oli sopivasti käsillä, niin päätimme jatkaa omalla autolla ja vieläpä pakulla. Kaksi istuinta ihmisille on meidän taloudessa riittävästi joten tämmöinen vaihtoehto ei edes tule esim. käyttövoimaveron osalta kovin kalliiksi. Tai niinhän sitä ainakin luulee...

Valinta ja löytö
Jostain syystä olen aina pitänyt uudemman Volkswagen Transporterin ulkoasusta (T5-malli siis). Näinpä oli itsestään selvää, että kyseistä vehjettä lähdetään etsimään käytettynä. Ei se vaimokaan mitenkään innostunut esim. Hiacesta, joten asia oli hyväkytty myös hallituksessa.

Maksimihinta oli ehdottomasti 30t€ ja siihen rahaan olisi saatava tehokkain versio eli 2.5 litrainen 5-sylinterinen, joka tuottaa reilut 170 heppaa ja 400Nm väännön. Sitä ei osaa tinkiä suorituskyvystä, kun on kerran henkilöautoihin tottunut ja tällä valinnalla päästäisiin lähimmäksi henkilöauton suorituskykyä. Muita kriteereitä olivat:

• lyhyt akseliväli
• ei väliseinää (senhän saa tietty pois itsekin)
• ikkunat pitää löytyä ympäriinsä
• istuimia tulee olla vain kaksi eli "kapteenin" penkit
• ilmastointi

Näillä kriteereillä ei autoja ihan hirveästi löytynyt, mutta yhden mielenkiintoisen auton kuitenkin löysin. Sama auto oli ollut myynnissä jo aikaisemmin, kun pakuja edellisen kerran alkuvuodesta katselin. Se oli ykstyiseltä ja siksipä ei varmaan ollut kaupaksi mennytkään. Yksityisiltä ostettaessa rahoituksen järjestäminen on yleensä ongelma valtaosalle ostajista.

Muutama puhelinkeskustelu auton omistajan kanssa ja olin vakuuttunut, että tämä auto me halutaan. Siinä oli kaikki ne asiat, mitä olimme kriteereiksi asettaneet. Sen lisäksi vielä nämä:

• 4motion eli neliveto
• vetokoukku
• Webasto omalla akulla ja erillinen säädettävä tuuletussysteemi takatilaan
• 18" vanteet ja vielä toiset 17" vanteet talvirenkailla.
• vakionopeudensäädin
• parkkitutka taakse
• hopea metalliväri
• tummennetut ikkunat ympäriinsä

Kokonaisuus näytti varsin tyylikkäältä. Auto oli vuosimallia 2004 (otettu käyttöön 12/2004 ja myöhemmin huollossa selvisikin, että se on käytännössä 2005-mallinen heidän katalogeissaan) ja sillä oli ajettu 141tkm. Rahoituksen järjestämiseen meni tovi ja myyjä suostui odottamaan. Jossain vaiheessa tajusin, että en ollut muistanut kysyä auton alkuperää. Olinkin ihan varma, että noilla varusteilla sen täytyy olla tuontiauto. Puhelu myyjälle ja asia selvisi: Ei ollut tuontiauto ja alkuperäiset tilauspaperitkin löytyi. Hän ei tosin ollut ensimmäinen omistaja, mutta kaikki paperit olivat tallessa.

Rahoitus järjestyi ja sovittiin myyjän kanssa treffit lauantai-illalle. Ei oltu autoa käyty vielä aikaisemmin katsomassa, kun se majaili melkein 500 kilsan päässä. Sanoin, että otamme sen saman tien mukaan, jos on sellainen, kuin myyjä on kirjoittanut ja puhelimessa kertonut. Lyhyen koeajon perusteella totesimme, että sen otamme. Hinnasta saatiin vähän tingittyäkin, koska autoon oli tulossa melko hinnakas 150tkm remontti (mm. gates-kytkimet). Eikun tilisiirto ja paperien täyttö. Lopuksi talvirenkaat tavaratilaan ja suunta kotiin. Ei tosin suoraan, vaan yhden yöpymisen ja muutaman sadan kilometrin pikku koukkauksen jälkeen.

Havaintoja osa 1
Pakuhan on tietty jokamiehen haave ja nyt sellainen oli sitten alla. Maantiellä heti kättelyssä ajetut 650 km sujuivat kommelluksitta. Ajoasento oli hyvä ja varsinkin käsinojat laskettuna fiilis oli kuin bussia ajaessa. En tosin koskaan ole bussia ajanut, mutta voisin kuvitella sen tuntuvan juuri tuolta. Tehoa oli riittävästi ja varsinkin kiihtyvyys maantienopeuksissa oli huisia. Näkyvyys oli myös hyvä ja tilaa tuntui olevan joka suuntaan riittävästi.

Suurimmassa sallitussa, eli satasen nopeudessa, tyhjyyttää ammottava tavaratila kumisi aika mojovasti. Pitkällä matkalla tämän huomasi korvien väsymisenä, mitä ei henkilöautossa koskaan tullut vastaan. Tähänhän on olemassa lääke eli äänieristyksen teettäminen. Tämä vaihtoehto jäi päänuppiin hautomaan ja tulisi ainakin arvioitavaksi niinä vaiheessa, kun teetämme autoon häkit koirille.

Ongelmia ja korjaamohommia
Kuten myyjä oli kertonut, auton ilmastointia ei saanut käyttää, koska gates-kytkimet olivat vetelemässä viimeisiään. Jos ilmastoinnin kompressori olisi pärähtänyt käyntiin, niin vapaakytkin ei olisi ehkä hoitanut tehtäviään ja kompura olisi saattanut leikata kiinni.

Auto menikin hetikohta tulonsa jälkeen huoltoon. Sitä ennen selvittelin huoltohistoriaa vähän tarkemmin soittelemalla vanhoihin liikkeisiin, missä autoa oli huolettu. Alkoi nimittäin vaivaamaan, kun mistään ei löytynyt merkintää esim. haldex-öljyjen vaihdosta jne. Pienellä kinuamisella ja järkipuheella suostuivat joitain tietoja antamaan ja tulos olikin melko yllättävä: Vaikka määräaikaisleimat olivat kohdillaan, siitä huolimatta mitään liikkeiden suosittelemaa ylimääräistä ei oltu annettu tehdä. Tämä ei ollut myyjän vika vaan sitä edeltävän omistajan. Ihmeellistä toimintaa. Jos auton tilaa uutena ja pistää siihen lähes 45 000 euroa, niin miksi ei sitten myös huolehti siitä kunnolla. Näiden perusteella päätin, että nyt gates-kytkimien vaihdon yhteyssä siihen tehdään 150tkm long life -huolto ja vaihdetaan haldexiin öljyt. Samalla tarkistetaan, onko jotain muuta rikki. No olihan siinä. Loppujen lopuksi kahdella huoltoreissulla tehtiin nämä:

• Gates-kytkimet vaihdettiin + kaikki tilbehöörit
• Ilmastoinnin kompressori vaihdettiin (oli jo kärähtänyt)
• Tukivarsia eteen vaihdettiin
• Takaluukun lukko vaihdettiin
• Tupakansytyttäjän virtasyöttö korjattiin
• Sisävalojen piuhotuksia fiksailtiin
• Vetokoukun piuhoitus uusittiin
• Vanteet tasapainotettiin

Kustannuksia tuli yli 3000€. Ei paljon hymyilyttänyt, mutta minkäs teet. Nyt auto on kunnossa ja toivottavasti ei tarvitse huoltoa vähään aikaan. Kysyin tarjouksia useammasta paikasta ja loppujen lopuksi koko kakun teki Alppilan Autohuolto Helsingissä. Tekivät kyllä ihan hyvää työtä, mutta renkaiden tasapainotuksen jälkeen oli yksi tossu todella löysällä. Meinasi irrota Helsinki-Tampere välillä. Onneksi ei sitten irronnut eikä aiheuttanut muitakaan vaurioita. Pahoittelivat kyllä kovasti tapahtunutta ja lupasivat korjata mahdollisesti siitä aiheutuneet viat.

Havaintoja osa 2
Paljon hiekkateitä ajavana alustan kovuus pisti silmään. Tai pikemminkin otti korvaan ja sattui takamukseen. 235/50/R18 -rengastuksella on varmasti tekemistä tämän asian kassa, joten ensi kesäksi uusittavat kesägummit tullaan todennäköisesti asentamaan 16" vanteille ja ovat profiililtaan jotain 65 -sarjaa tai vielä enemmän, jos vain mahtuvat pyörimään pyöräkoteloissa myös ääriasennoissaan. Ulkonäkö tuosta kärsii, mutta nyt painotetaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Uskoisin suurimpien tällien jäävän tuon muutoksen jälkeen historiaan. Toki alustan pitääkin olla jäykkä, jos sen täytyy kantaa 800 kilon kuorma kunnialla. Eli muuten sille ei liene tehtävissä muita toimenpiteitä. Talvigummeilla (225/55/R17 kitkat) ajo on jo huomattavan paljon mukavampaa, joten jos iskee kesäksi alle 17" ja mielellään 60-sarjaiset.

Vaihteisto on täsmällinen, mutta maantielle kaksi ensimmäistä vaihdetta ovat liian lyhyitä. Kiihdytyksessä keppiä saa hämmentää jatkuvasti. Kytkin on hiukan raskas, mutta niin kytkimen pitääkin olla. Henkilökohtaisesti inhoan sellaisia lörppökytkimiä, jotka tuntuvat jalan alla kuin astuisi kuolleen kalan päälle.

Auton suuntavakaus on hyvä. Voimakaskaan sivutuuli ei vie autoa pois kursiltaan ja sitä ei tarvitse paimentaa, jotta saisi pidettyä sen omalla kaistallaan. Kumina otti kupoliin edelleen ja etupäässä tuntuva "massan hitaus" (joka sama oli muuten tunnettavissa esim. Nissan X-Trailia ajettaessa) tuntui alkuunsa oudolta mutkaisilla teillä. Siihen kyllä tottui, mutta kuminaan ei.

Tilaa on runsaasti ja täysin jäsentelemättömänä (lue ilman häkkejä) siitä menee valtaosa hukkaan meidän käytössä. Lisäksi se on turvallisuuskysymys, miten kuorman ja koirat saa kyytiin pakattua. Onneksi häkit olivat tuloillaan, josta lisää tuonnenpana.

Matka-ajossa ajoasento on muuten hyvä, mutta jotenkin jakkaran etuosa painaa reisiä ja aiheuttaa ahdistusta jaloissa. Penkkiä säädin joka suuntaan, mutta siitä ei ollut apua. Yleensä tämä ahdistus tulee parin tunnin istumisen jälkeen. Tosin omassa jalassa todettiinkin tulppa sitten myöhemmin syksyllä, joten lieneekö se syy vai seuraus... En nyt ole pakulla ajellut pidempää rupeamaa, joten en osaa sanoa, onko ahdistus hävinnyt tulpan liuottamisen myötä. Ajelin kyllä lantikalla Lappiin ja kyllä siinäkin ahdisti, tosin useamman tunnin istumisen jälkeen. Kyllähän sitä täytyisi pitää pieniä jalottelutaukoja parin tunnin välein, joten ehkä tämä on turhaa narinaa.

Transporterihan ei ole oikeastaan pidempi kuin oli Passatin farmari. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tämä kääntyy pienemmässä tilassa kuin kyseinen farkku. Jokatapauksessa se pesee ketteryydessä monet isot henkilöautot. Isot peililt tuovat leveyttä lisää ja joissain paikoissa saakin olla tarkkana, ettei aja niitä rikki. Samoin korkeus tulee huomioida, kun alittelee esim. pienten hiekkateiden ylle kaartuneiden puiden runkoja. Maavaraa on suunnilleen saman verran kuin city-maastureissa eli noin 20 senttiä. Pidempi akseliväli tosin tekee sen, että kumpuja ylitettäessä pohja ottaa silti maahan. Eli varaa saisi olla vieläkin enemmän. Tähänhän on ratkaisuja mm. Seikeliltä. Maavaran korotus, lukko taakse ja kunnon maastonakit - ai jai... Ovat vain melko tyyriitä. No, niin oli remontitkin. Noita osia voi kysellä ihan Suomestakin suoraan Volkkarilta.

Ajoneuvon varustelua
Häkkien teettäminen tavaratilaan oli alusta asti selvää. Tekijöiden kesälomien ym. vuoksi teettäminen jäi elokuuhun. Siinä oli sopiva sauma pistää auto viikoksi pajalle, kun itse oli lomalla poissa kotimaasta.
Päivittäinen ajo koostuu koirien kuskaamisesta treeneihin ja lenkkeilemään muutamien kilometrien päähän kotoa. Tämän lisäksi suurin osa kevään, kesän ja syksyn viikonlopuista vietetään jossain kokeissa tai treeneissä. Sijainnit vaihtelevat ympäri Suomen ja esim. yli 400 km yhdensuuntainen matka ei ole este lähteä käymään kokeessa. Näinpä päätettiin samalla teettää kuminan vähentämiseksi äänieristys. Pitäähän se samalla myös lämmöt paremmin sisällä.

Mittailimme autoa ja päätimme, että 140 senttiä leveä ja 170 senttiä pitkä häkki on sopiva. Syvempää ei oikein olisi voinut ajatella, koska muuten etupenkkien liikkuvuus olisi rajoittunutta. Nyt ne saisi takimmaiseen asentoon ja vieläpä kallistettua jonkin verran. Ja meidän tappijalkaisten käytössä penkkien ja häkin väliin jäisi tilaa esim. fillariille. Häkki pitäisi nostaa lattiasta niin ylös, että alle jäisi kunnon tila muille tavaroille ja näinpä koiratkin näkisivät ikkunoista ulos. Matkustaminen olisi niillekin paljon mielekkäämpää. Lisäksi haluttaisiin kaksi sisäänkäyntiä: Toinen sivuliukuoven eteen ja toinen takaluukun kohdalle. Ja vielä tarvittaisiin mahdollisuus jakaa häkki kahtia.

Parin kyselyn perusteella päädyimme tilaamaan häkin Autoverhoomo Sorsalta Helsingistä. Heidän puhelimessa esittämä asiantuntemus ja huomattavasti alempi hinta-arvio olivat valinnan ratkaisevat tekijät. Kävin paikanpäällä esittämässä vision siitä, mitä haluamme. Samalla keskustelimme äänieristyksestä, autoista yleensä, koirista ja metäsästyksestä. Oikein asiallista asiakaspalvelua ja asiantuntemusta. Sovittiin, että viemme auton reissun ajaksi laitetavaksi. Siihen tuli tilattua kaikki tämä:

• Purettava häkki kokoa 140cm x 170cm kahdella lukollisella ovella ja irrotettavalla väliseinällä.
• Liukuesteet takapuskuriin.
• Äänieristys kattoon, seiniin ja lattiaan.
• Vahva uritettu muovimatto lattiaan + kiinnityskoukkuja.

Loman jälkeen auto haettiin takaisin kotiin ja siihen oli tehty kaikki niin kuin piti. Työnjälki oli todella siistiä ja työlle annettiin vielä kahden vuoden takuu. Tähän asti kertyneen kokemuksen perusteella voin kyllä suositella kyseistä verhoomoa kaikille. Hintakin oli mielestäni kohdillaan. Alle 1300€ kaikki tuo edellä lueteltu, josta häkin osuus oli jotain 600-700€.

Näiden lisäksi laitoimme häkin ulkopuolelle kiinni Elfan naulakot, joihin saa hihnoja, vaatteita ja muita hyödyllisä tarvikkeita roikkumaan. Samoin teimme "hämähäkistä" kiinnikkeen vesikanisterille ja ostimme joitakin kannellisia muovilootia, joihin saa pakattua kaiken irtokaman. Yhteen auton huoltoon ja renkaanvaihtoon liittyvät tarvikkeet ja loppuihin harrastuskamoja tilanteen mukaan.

Mitä jäi käteen
Hemmetin ison Visa-laskun lisäksi saimme toimivan auton, joka on palvellut harrastuksissa kunniakkaasti jo monta kuukautta. Ääni hiljeni huomattavasti äänieristyksen myötä ja häkkikin ritilikköineen rikkoo ääniaaltoja sopivasti. Nyt sitä voisi verrata lähinnä äänekkääseen farmariin. Kuvittelisin, että pohina pienenee entisestään, kun saamme alle kapeammat ja enemmän ilmaa sisältävät renkaat.

Naurettavaa näissä Suomen säännöksissä on se, että kyseisellä autolla saa ajaa vain sataa (ja senkin valtiovallan armeliaisuudesta perinteisen kahdeksankympin sijaan, koska on absit ym.). Saksassa tuolla vedetään sen minkä pääsee... Eli miksi ihmeessä nykyaikaisten hyvin varusteltujen ja turvallisten pakettiautojen nopeutta tulee rajoittaa keinotekoisesti? Eipä täällä tosin niin paljon tuosta kärsi, kun ei noita moottoriteitäkään ole mitenkään liiaksi.

Häkki pitää pientä nitinää ja liukuovi vähän suurempaa. Näihin pitää vielä keksiä jotain. Muuten nautitaan tiloista ja nelivedon tuomasta lisäturvasta huonokuntoisilla hiekkateillä. Tervetuloa talvi ja pöperökelit.

Plussat:
+ Hyvä näkyvyys ja ajettavuus
+ Tilaa on riittävästi
+ Isot peilit, joista näkee todella hyvin

Miinukset:
- Liian kova alusta, josta tulee kaikki tällit läpi perslihakseen saakka
- Isot peilit, jotka saa rikki helposti
- Neliveto saisi toimia jatkuvasti (nythön uudessa versiossa on neljännen polven esipaineistettu haldex)
- Huoltokulut on melkoiset ilman ylimääräisiä remonttejakin