Keikka Lappiin ja alla Land Rover Discovery III

Johdanto
Juuri linnunmetsästyskauden alkuun sopivasti ajoitettu reissu Lappiin oli lyöty lukkoon jo viime vuonna. Ajankohdan lähestyttyä ongelmaksi meinasi muodostua kulkupeli, kun matkaseuralaiset ilmoittivat menevänsä lentokoneella. Minä kun olin alunperin meinannut käyttää moista kulkupeliä ja pistää koiran heidän kanssaan kärvistelemään pitkästä ajomatkasta. No sopivasti keskustelua ohjaamalla sain kuin sainkin herroista toisen antamaan autonsa minulle lainaan. Toinen vaihtoehto olisi tietty ollut se, että olisin mennyt omallani, mutta sehän olisi rähjääntynyt moisesta resuamisesta pitkin kuoppaisia hiekkateitä ja eikä tuollainen piskuinen farmari ole kaikkein kätevin kuljettamaan kolmea äijää kamoineen ja koiraa. Lisäksi Lapissa perään tulisi vielä traileri ja vene, jota pitäisi kuskailla Kaamasen mutkaisilla teillä.


Lähtö on lähellä
Sain jo lähtöä edeltävänä päivänä alleni Land Rover Discovery III SE:n vuosimallia 2007 (ajettu reilut 80tkm). Se oli pakattu alustavien arvailujeni mukaisesti päin penkereitä ja oli täynnä kuin turusen pyssy. Vielä samana iltana kotona heitin sieltä kaiken ulos ja tungin takaisin sisään omien kamojeni kanssa. Nyt se ainakin oli pakattu niin kuin minä halusin. Pitihän koirallekin jäädä tilaa, mitä koirattomat immeiset eivät aina ymmärrä. Perjantaiaamuna ennen töihin kiiruhtamista pistin vielä loput kamat paikoilleen ja auto oli jälleen täynnä kuin edellämainitun ampuma-ase ja varmaan sivullisten mielestä pakattu täysin holtittomasti. Miten voi olla suksiboksilla varustettu iso maasturi niin täynnä kampetta?

Pakkaamisesta
Pakkaamisesta vielä sen verran, että tämmöisenä persjalkaisena lastauskynnys on todella korkea ja alas taittuva takaluukun alaosa aiheuttaa sen, että tavaratilan takaosaan ei ylety millään. Parhaiten homma hoituu kapuamalla autoon sisään ja järjestelmällä tavarat sitä kautta. Toinen ärsyttävä piirre on kiinnityskoukkujen puute. Niitä kyllä on, mutta todella vähän ja nekin vähät jäävät tavaratilan lattian suojana olevan kumimaton alle todella hankalasti. Tähän toiseksi parhaaseen SE-varustetasoon ei kuulu vakiona edes tavaratilan väliverkkoa. Se on jo turvallisuuskysymys, joten saisivat ottaa opikseen tulevissa malleissa.

Katolla killuvaan suksiboksiin on sitten melko mahdoton lastata mitään ilman astinlautoja (joita tässä autossa ei ollut). Lastausoperaatio on eläimellistä katsottavaa, kun äijä seisoo oviaukon reunalla ja roikkuu suksiboksista. Toisella kädellä heitellään tavaraa boksiin apinanraivolla. Sitten vaan toivotaan, että boksi menee kiinni ilman, että pitää kivuta katolle ja pomppia boksin kannen päällä.

Koirankin muistin "pakata" kyytiin ja ihan oikeaoppisesti takakonttiin. Olin kiinnittänyt kaikki tavarat paikoilleen "hämähäkeillä" ja tavaraverkolla ja koiralle jäi sinne vielä ihan sopiva tila. Koira mahtui istumaan ja nukkumaan vaivatta. Jos nostokynnys on korkea kuormaamiseen, niin on se sitä myös koirien kannalta. Toki  tuollainen alle 50 senttinen koira sinne vielä ihan hyvin hyppää, jos maa on kuivaa, mutta liukkaalla hyppääminen voi olla hiukan haastavaa. Samoin alastulo. Siinä saa ainakin helposti revähtymiä ja rasitus etupäähän on kova.

Ensivaikutelma
Maasturit on käteviä, kun istuu korkealla ja näkee hyvin. Automaaginen vaihteisto hoiti hämmentämisen ja ilmajousitus nieli kaikki epätasaisuudet. 2.7 litrainen V6-moottori tuottaa rapiat 190 hevosvoimaa ja 440Nm väännön. Sillä tuntui pärjäävän kohtuu hyvin pääkaupunkiseudun "kilparadoilla". Auto ei ole mitenkään hirvittävän suuri ulkomitoiltaan, joten kaupunkipyörittely sujuu, jos on tottunut ajamaan esim. isommalla farmarilla. Edessä on melko hyvin tilaa pienelle miehelle, mutta isot ovitaskut ja leveä keskikonsoli tekevät tiloista sen verta ahtaan, että isompaa äijää voisi ahdistaa. Samoin takajalkatilat on melkoisen pienet.

Kojelaudasta löytyy nippeliä ja nappelia joka lähtöön. On perinteiset ilmastoinnin ja radion säädöt. Sen lisäksi keskikonsolissa on namiskuugelit ilmajousituksen säädöille ja erillisille ajo-ohjelmille (lumi/jää, sora, normaali, kivikko ym.). Näihin olin tutustunut jo viimereissulla lukemalla takapenkillä käyttöopasta ajankulukseni. Suosittelen kyllä kaikille kyseisen auton omistaville lukemaan sen ohjeen. Sieltä löytyy oikeasti hyödyllistä tietoa. Minusta keskikonsoli ja kojelauta näyttävät aika vanhanaikaisille, mutta jotenkin se sopii auton kulmikkaaseen olemukseen.


Työpaikan autohallin ovella tuli mieleen ajatus, mahtaakohan tämä mahtua tuonne sisään ja jos mahtuu sisään, niin jumittuuko se jossain kohtaa hallia boksista kiinni ja kiilaa auton lattian ja katon väliin? Onneksi sisäänmenoissa on yleensä semmoinen puinen poikkipuu, joka merkkaa hallin matalinta kohtaa. Siinä kerrotaan myös lukemat, mitä saa mitta näyttää, jotta on autolla mahdollista ajaa kyseiseen halliin. Tästä huolimatta kurkistin parissa kohtaa hallia ihan ovesta ulos ja ylös, miten lähellä se boksi oikein on niitä betonisia kattopalkkeja. Jäihän sinne väliin sentään noin 5cm. Parkkeeraaminen oli helppoa jopa hallissa. Ruudut olivat pieniä, mutta niinhän ne on nykyään kaikille autoille. Olisi joskus kiva nähdä hallisuunnittelijoiden referenssiauto...

Maantiellä
Isolla autolla on ilo ajella ja matka sujuu kuin siivillä. Vakionopeuden säädin on hyvä pistää toimintaan, niin eipähän tule ajettua vahingossa yli sallitun. Moottoritiellä lakisääteistä ajellessä sivutuuli käy autoon todella voimakkaasti ja sitä joutuu paimentamaan, jotta se pysyisi omalla kaistalla. Ratistakin on syytä pitää kiinni ihan huolella. Tähän varmasti vaikuttaa katolla killuva boksi, mutta ei varmasti noin paljon. Levoton käytös voi olla osin myös renkaiden syytä, jotka näyttivät olevat 18-tuumaiset ja profiililta 70 sarjaa. Leveyttä taisi olla 235mm. Valopuolesta vastaavat tuplaksenonit, jotka valaisivat koskealla ja pimeällä tiellä ihan mallikkaasti.

Ohituksiin olisi kaivannut lisää puhtia ja parhaaksi käytännöksi ennen ohitusta muodostuikin tuikata 6-vaihteinen automaatti käsikäytölle ja pistää sisään kolmonen. Sitten vaan hanaa. Näin saa kerättyä riittävästi kierroksia pönttöön ja ei se automaatti kuitenkaan konetta ylikierroksille päästä vaan vaihtaa väkisin isommalle jossain välissä.

Melutasosta voisi mainita sen verran, että auto on kyllä hiljainen. Tuuli pikkuisen suhisee kolhoissa kulmissa, mutta esim. rengasmelu on todella hyvin vaimennettu. Moottoristakaan ei kuulu kuin mukavaa murinaa ja sitäkin vain täyskiihdytyksissä.

Työpäivän jälkeisenä ajorupeamana oli maltilliset 430 km. Näinpä seuraavalle päivälle jäikin sitten hiukan yli 800 km taitettavaa. Pitkä pätkä sujui lauantaipäivän leppoisassa liikenteessä varsin mukavasti ja kokonaismatka-aika oli tasan yhdeksän tuntia. Se sisälsi kolme lyhyttä taukoa koiran ulkoilutuksineen ja ruokataukoineen. Auto toimi varsin hienosti. Polttoainetta meni ajotietokoneen mukaan noin 9,5 litraa sadalle kilometrille. Ei sinänsä pöllömpi saavutus melkein 2,5 tonnia painavalle autolle, joka on täynnä tavaraa. Boksi vie varmasti melkein litran lisää satasella ja raskas kaasujalta sitten vähän lisää...

Jarruista voisin mainita sen verran, että saisivat olla kyllä tehokkaammat. Onneksi oli fiksu poro ja odotti tienkäyttövuoroaan, kun tämä juna pyyhälsi jarru pohjassa vielä 10 metriä yli törmäyslinjan. Poro vaan pällisteli ja taisi todeta mielessään: "Onhan noita nähty...".

Tositoimissa
Land Rover on kuuluisa maasto-osaamisestaan ja täytyy sanoa, ettei turhaan. Tämä auto on käsittämättömän hyvä ajettava hiekkatiellä ja montutkaan eivät tunnut missään. Tulee mieleen Citroenin kaltainen taikamatto -elämys. Laatu tosin on parempaa kuin sitikalla ja auto jopa tuntuu kestävän kaiken tuon rytyytyksen. Vähäisellä pyörityksellä hiekkamontulla voin todeta, että auto varmasti menee sinne, minne omistaja uskaltaa sen viedä ja tulee todennäköisesti sieltä vielä poistkin omin avuin. Maavaraa saa säädettyä, lukot saa kytkettyä, vaihteiston nopeusalueen voi vaihtaa hitaaksi jne. Lisksi on n-kappaletta valmiita ajo-ohjelmia, jotka valitsemalla auto tekee tarvittavat säädöt kuljettajan puolesta. Kojelaudassa näkyy renkaiden asento ja varoituksia, jos ajaa liian lujaa esim. maavara ylhäällä. Hieno vehje.

Trailerikin tuli veneen kanssa perässä kuin tyhjää vain. Vääntö se on joka vie. Auto on helppo peruutettava isojen peilien ja helposti arvioitavien kulmien vuoksi. Edes pitkä vene perässä ei tullut kertaakaan fiilistä, että voisiko joku irroittaa kärryn ja kääntää sen mulle.

Metsähommissa auto tietysti likaantuu melkoisesti ja varsinkin sisällä hiekan määrä on valtava. Kumimatot saa irti näppärästi klipsuilla, mutta takaisin niitä ei tunnu saavan ilman paineilmavasaraa. Näistä olisi voinut tehdä vähän kätevämmät. Tuolien (jopa takapenkin) alla on tilaa sen verran, että sieltä on heppo imuroida. Tavaratilan alastaittuvan osan pinta voisi olla jotain muuta kuin perinteistä verhoilumateriaalia. Nyt kun siihen hyppyyttää koiraa ees taas, niin se on muutaman kerran jäljiltä melkoisen kurainen ja ruman näköinen. Onneksi lika tuntuu irtoavan siitä kohtuullisen helposti, kunhan vain on ensin kuivunut.

Tuomio
Ottaisin kyllä, mutta en ostaisi. Ei oo nääs rahaa noin paljoa autoon (SE-tasoisena himpun alle 70 000€). HSE-varustetaso (mm. nahkajakkarat lisänä verrattuna SE-tasoon) ja parit lisätilbehöörit, musta väri ja tummat akkunat. Ai jai...

Plussat:
+ Hyvä näkyvyys ja ajoasento.
+ Tilat varauksin.
+ Meluttomuus.
+ Maasto-ominaisuudet.
+ Valot.
+ Ulkonäkö (jos nyt tykkää moottorisahalla veistetyistä).
+ Ketterä kokoisekseen myös kaupungissa.


Miinukset:
-  Herkkä sivutuulelle (ainakin boksin kanssa).

- Turhan herkkä ohjaus maantielle.
- Tavaratilan lastauskynnys ja alaluukku.
- Hintaansa nähden joitain tyhmiä varustepuutteita.
- Liian kallis, niin kuin kaikki autot Suomessa.