Aamukahvi.com

Crocsien maadoittaminen

2010-10-05T20:25:00.004+03:00

Viime talvena kun oli pakkasta ja kylmää riittävästi, kävi elo töissä tuskaisaksi Crocsien kanssa. Ne kun eristivät äijän turhan hyvin ja muovipinnoiteisia käytäviä laahustaessa purkautumaton varaus kävi liian suureksi. Sitten se aina purkautui ovenkahvoja, hanoja tai vaikkapa näppäimistöä koskettaessa. Olo oli kuin apinalla, joka pakon sanelemana ryhtyi toimimaan siten, miten vain iskuja ei tulisi: Varovainen maadoitus kyynärpäällä metalliseen ovenkarmiin jne.

Eräällä kahvitauolla tulikin turistua asiasta työkaverin kanssa, jolla oli samanmoisia ongelmia, tosin säälittävien kopiokenkien kanssa. Hän lausui taikasanat: "Pitäisi olla maadoitus". Siltä seisomalta apinamanööverit jo rutiiniksi muodostuneella tavalla tehden pinkaisin toimistotarvikevarastoon ja palasin mukanani kaksi klemmaria. Näistä sitten vääntelemään sopivat maadoittimet ja testailemaan pitkin käytäviä. Ei enää yhtään sähköiskua. Tästä innostuneena työkaverikin askarteli vataavat omiin töppösiinsä ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä. Alla kuvat loistavasta keksinnöstä.

VAROITUKSEN SANA: Tämä sitten maadoittaa todella tehokkaasti ja voi koitua kohtaloksi, jos nämä jalassa ottaa säkärit esim. pistorasiasta tai viallisesta sähkölaitteesta.

Ps. Pohjaan ei kannata jättää sojottamaan tuollaista piikkiä vaan taittaa sen pää pikkuisen takaisin pohjan sisään. Näin myös kiinteistönhoidostakin vastuussa oleva on tyytyväinen.

Pps. Oli ihan pakko etsiä netistä vielä samana päivänä, että ollaanko me muka ensimmäiset Crocsin maadoituksen keksijät. Ei oltu. Tässä vähän fiinimmät versiot: http://www.safeclip.se

Makuupussi, alusta ja tyyny miehen metsässä pitää

2010-10-05T14:34:00.003+03:00

Jos nuo otsikossa mainitut eivät ole kunnossa, niin ei ole mieskään kauaa. Tosin tuohon voisi lisätä ihan ensimmäiseksi teltan, mutta sen tarinan aika koittaa myöhemmin.

Itse en ole mikään metsässä yöpymisen suurmaisteri ja kohtuullisen harvoin näin teen, joten kommentit ja esiteltävät välineet ovat täysin amatöörin puuhastelua verrattuna aktiivisiin retkeilijöihin. Suurin osa meistä taitaa kuulua tähän samaan ryhmään kuin minä, joten tarina saa jatkua.

Pussi

Valintaperuste makuupussille oli, että sen täytyy pitää lämpimänä muutamassa pakkasasteessa ja se ei saa olla liian kallis. Päädyin niinkin eksoottiseen ratkaisuun kuin Retki -15. Sillä oli hintaa 27,90€ ja sen speksit näyttävät pussin kyljestä apinoituna tältä:

-5 comfort
-15 extreme

80cm leveä hartioista
55cm leveä jaloista
225cm pitkä
Shell: 190t polyester
Liner: soft polyester 190t
Filler: 350g/m2 hollow fibre
Paino: 1890g

Hyvin tuon kanssa on teltassa pärjännyt, kun mittari on näyttänyt enimmillään 5 astetta pakkasta (ulkona). Päällä on ollut lyhyiden kalsareiden lisäksi ohut lämpökerrasto. Mielestäni siis muuten ok pussi, mutta jotenkin liian ahdas, vaikka en mikään kovin suuri otus olekaan. Pituus riittää mainiosti, mutta hartioista jumittaa ;-)

+ edullinen
+ kohtuu lämmin
- hiukan ahdas hartioista
- hankala pakata, kuten varmaan kaikki pussit

Alunen

Samaan syssyyn tuli ostettua makuualusta. Tämän kyseisen vermeen ostin ihan siitä syystä, koska se oli pieni ja kevyt. Hintaa alustalle tuli 29,90€ ja speksit kuuluvat seuraavaati:

- Materiaali: 75d polyesteri, tpu laminated
- Koko: 182x48x7,5cm
- Paino: 540g

Alunen on helppo kuljettaa mukana, helppo täyttää ja kohtuullisen miellyttävä nukkua. Lämpimämpi se voisi olla ja sainkin vinkin, että sen päällä kannattaa käyttää toista perinteistä makuualustaa. Alunen on myös melko kapea, joten kovin villiä nukkuma-asentoa siinä ei pysty toteuttamaan ilman, että raajat ovat ulkona patjalta. Tosin kyllähän se makuupussi asettaa jo jotain rajoituksia.

+ pieni ja kevyt
+ kohtuullisen mukava nukkua
+ edullinen
- huono lämmöneristävyys
- liian kapea
- hankala pakata takaisin omaan pakettiinsa

Retkityyny

Pitäähän sitä tyyyny olla, vaikka metsässä yövytäänkin. KingCamp retkityyny kustantaa kokonaiset 5,95€ ainakin Prismasta ostettuna (kuten tämän artikkelin kaikki muutkin ostokset). Speksit ovat:

- Koko: 40x38cm (paksuutta ei mainita, mutta vähän liian ohut se on)
- Täyte: polyester + ontelokuitu + polycotton

Koko komeus toimitetaan verkkopussukassa, johon survottuna se menee hyvin pieneen tilaan.

Mitäpä sitä tyynystä voi muuta sanoa kuin sen, että tämänkin saa kuolattua ihan normaalisti. Hiukan liian ohut se on omaan makuuni.

+ pieni ja kevyt
- liian ohut

Summa summarum

Kyllä sitä noiden kanssa retkeilee ihan mukavasti ainakin satunnaisesti ja ei kovin extreme olosuhteissa. Kun ei tiedä paremmasta, niin ei osaa valittaa. Tosin, onko vaikka kymmenen kertaa kalliimpi makuupussi parempi samoissa olosuihteissa?

iPhonen kanssa metsässä

2010-10-04T22:04:00.003+03:00

Alku aina hankalinta

Etsin kuumeisesti iPhoneen vastaavaa softaa kuin mm. Nokialaisille oleva Tracker tai EasyGo ovat. Ensimmäisestä olen vain lukenut, mutta jälkimmäistä melko ahkerasti myös käyttänyt. Kun joitain vuosia sitten ostin ensimmäisen iPhonen, niin siihenpä ei tuollaisia ohjelmia silloin saanut. Tämän vuoden alussa löysin AppStoresta View Ranger -nimisen softan ja se oli pakko hankkia. Ohjelman kuvauksessa luvattiin juuri ne toiminnallisuudet, joita olin kaivannut. Ei kun Visa vinkumaan ja softa koneeseen.

View Ranger käyttää samoja karttoja kuin Karttapaikka (NLS) ja tarkkuudeksi on valittavissa 1:20000 tai 1:50000. Suomi on jaettu arviolta sataan miljoonaan palaan ja jokainen haluttu pala ladataan erikseen wlanin tai 3G:n yli puhelimeen. Kerran ladattua palaa ei tarvitse ladata uudelleen, joten karttoja voi käyttää myös ilman nettiyhteyttä. Jokainen pala vie n-kappaletta tokeneita, joita saa ostaa suoraan softasta käsin lisää. Muistaakseni 32:n palan lataamiseksi tarvittava tokenien määrä maksaa saman kuin softa itse eli karvan alle kaksikymppiä. Melko kallista, mutta elämä on. Itse olen tainnut ostaa pari settiä tokeneita yhden softan mukana tulevan setin lisäksi ja viimeisimmästä ostoksesta on aikaa jo tovi eli aika vähällä sitä pääsee, jos liikuskelee samoilla alueilla noin pääasiassa.

View Rangerilla voi suunnitella reittejä, merkata pisteitä ja tallentaa jälkiä. Aikaisemmassa versiossa reittiä ei voinut ajaa, mutta uusimmassa versiossa voi, jolloin normaalisti puhelinta ködessä pidettäessä nuoli näyttää suunnan johon kulkea. Sovelluksen käyttö on hyvin yksinkertaista ja toiminnot oppii nopeasti. Karttaa on helppo suurentaa, pienentää ja scrollata kosketusnäytöllä.

Muita ominaisuuksia on mm. Mahdollisuus vastaanottaa ja lähettää paikkatietoa Buddy Beaconiin. Tätä en ole vielä kokeillut, mutta idea on varsin mielenkiintoinen ja tuttu monista muista softista. Näkeepähän aina, missä kaverit luuraa. Kaikki hyvin siis...

Ja jatkokin joskus

Softa itsessään vaikutti olevan karvan alle kahdenkympin väärti, mutta GPS:n tarkkuus iPhone 3G:ssä ei oikein vakuuttanut. Samoin moniajon puute teki muuten hyvästä softasta torson, koska luuria olisi pitänyt pitää kädessä jatkuvasti eikä päästää nukkumaan, jos halusi reitin piirtyvän hienona ja katkottomana ruudulle.

Onneksi tästä ongelmasta päästiin iOS4:n myötä ja sovellus tuntui jo paljon käyttökelpoisemmalta. Reitti piirtyi nätisti ruudulle, vaikka puhelin sammutti ruudun ja meni ns. lepotilaan. Samoin kesken ohjelman käyttöä tullut puhelu ei katkaissut reitin piirtoa.

Huono GPS:n tarkkuus ei ollut softavika/ominaisuus, vaan todennäköisesti syytä epäherkästä GPS-sirusta. Näinpä reitti piirtyi välillä miten sattui, jos puhelin oli esim. taskussa tai ympärillä oli sankkaa metsikköä. Samoin iPhone 3G:n käyttömuistin vähyys ja heikko prosessori + iOS4:n raskaus jumittivat luurin melko käyttökelvottomaksi (ei siis koske erityisesti kyseistä softaa vaan kaikkia softia). Tähän löytyi onneksi ratkaisu - iPhone 4.

Loppu yhtä ruusuilla tanssimista

Uuden luurin myötä View Rangerin käyttö on yhtä juhlaa. GPS:n tarkkuus on parantunut huimasti ja näyttö on käsittämättömän tarkka ja hyvä lukea jopa aurinkoisella ilmalla. Nämä ei tietty ole karttasoftan ominaisuuksia, mutta sen käytössä nämä ominaisuudet tulevat parhaiten ilmi. Itse View Rangerin iPhone versio on vielä melko tuore, kun versionumerokin on 1.2. Symbianille ja Androidille o menossa jo softanumero, joka alkaa kakkosella. Valmistaja, Augmenta Ltd, on luvannut tuoda iPhone-version muiden tasolle pikkuhiljaa ominaisuuksia lisäilemällä. Itse ainakin kaipaan mittakaavajanaa näkyviin ruudulle kartan päälle jne. Samoin mahdollinen tutkapannan seuranta olisi plussaa, vaikka en vielä moista vehjettä edes omista.

Suurin ongelma tulee, ei niinkään softaan itseensä liittyen vaan puhelimeen, akun kestossa. iPhone 4:n akku kestää jo melko hyvin, mutta kyllä sitä useamman päivän reissulla kaipaisi lisää poweria. Tähänhän on olemassa ratkaisuja erilaisten usb-latureiden muodossa kuten nämä: http://www.mophie.com/SearchResults.asp?Cat=21

+ selkeät kartat ja vastaavat paperisia 100%:sti
+ helppo käyttää ja toimii luotettavasti
- hiukan kalliit kartat
- bugi, joka pistää ruudun mustaksi koskettaessa luurin yläosassa olevaa sensoria

Vaihtaisinko farmarin pakuun? Muutaman kuukauden kokemus moisesta järkytyksestä...

2009-12-10T15:06:00.000+02:00

Johdanto
Kun taloudessa on viisi koiraa, niin jossain vaiheessa perinteisen farmarin kuljetuskapasiteetti käy riittämättömäksi. Vielä kun työsuhde Passatin vaihtoajankohta oli sopivasti käsillä, niin päätimme jatkaa omalla autolla ja vieläpä pakulla. Kaksi istuinta ihmisille on meidän taloudessa riittävästi joten tämmöinen vaihtoehto ei edes tule esim. käyttövoimaveron osalta kovin kalliiksi. Tai niinhän sitä ainakin luulee...

Valinta ja löytö
Jostain syystä olen aina pitänyt uudemman Volkswagen Transporterin ulkoasusta (T5-malli siis). Näinpä oli itsestään selvää, että kyseistä vehjettä lähdetään etsimään käytettynä. Ei se vaimokaan mitenkään innostunut esim. Hiacesta, joten asia oli hyväkytty myös hallituksessa.

Maksimihinta oli ehdottomasti 30t€ ja siihen rahaan olisi saatava tehokkain versio eli 2.5 litrainen 5-sylinterinen, joka tuottaa reilut 170 heppaa ja 400Nm väännön. Sitä ei osaa tinkiä suorituskyvystä, kun on kerran henkilöautoihin tottunut ja tällä valinnalla päästäisiin lähimmäksi henkilöauton suorituskykyä. Muita kriteereitä olivat:

lyhyt akseliväli
ei väliseinää (senhän saa tietty pois itsekin)
ikkunat pitää löytyä ympäriinsä
istuimia tulee olla vain kaksi eli "kapteenin" penkit
ilmastointi

Näillä kriteereillä ei autoja ihan hirveästi löytynyt, mutta yhden mielenkiintoisen auton kuitenkin löysin. Sama auto oli ollut myynnissä jo aikaisemmin, kun pakuja edellisen kerran alkuvuodesta katselin. Se oli ykstyiseltä ja siksipä ei varmaan ollut kaupaksi mennytkään. Yksityisiltä ostettaessa rahoituksen järjestäminen on yleensä ongelma valtaosalle ostajista.

Muutama puhelinkeskustelu auton omistajan kanssa ja olin vakuuttunut, että tämä auto me halutaan. Siinä oli kaikki ne asiat, mitä olimme kriteereiksi asettaneet. Sen lisäksi vielä nämä:

4motion eli neliveto
vetokoukku
Webasto omalla akulla ja erillinen säädettävä tuuletussysteemi takatilaan
18" vanteet ja vielä toiset 17" vanteet talvirenkailla.
vakionopeudensäädin
parkkitutka taakse
hopea metalliväri
tummennetut ikkunat ympäriinsä

Kokonaisuus näytti varsin tyylikkäältä. Auto oli vuosimallia 2004 (otettu käyttöön 12/2004 ja myöhemmin huollossa selvisikin, että se on käytännössä 2005-mallinen heidän katalogeissaan) ja sillä oli ajettu 141tkm. Rahoituksen järjestämiseen meni tovi ja myyjä suostui odottamaan. Jossain vaiheessa tajusin, että en ollut muistanut kysyä auton alkuperää. Olinkin ihan varma, että noilla varusteilla sen täytyy olla tuontiauto. Puhelu myyjälle ja asia selvisi: Ei ollut tuontiauto ja alkuperäiset tilauspaperitkin löytyi. Hän ei tosin ollut ensimmäinen omistaja, mutta kaikki paperit olivat tallessa.

Rahoitus järjestyi ja sovittiin myyjän kanssa treffit lauantai-illalle. Ei oltu autoa käyty vielä aikaisemmin katsomassa, kun se majaili melkein 500 kilsan päässä. Sanoin, että otamme sen saman tien mukaan, jos on sellainen, kuin myyjä on kirjoittanut ja puhelimessa kertonut. Lyhyen koeajon perusteella totesimme, että sen otamme. Hinnasta saatiin vähän tingittyäkin, koska autoon oli tulossa melko hinnakas 150tkm remontti (mm. gates-kytkimet). Eikun tilisiirto ja paperien täyttö. Lopuksi talvirenkaat tavaratilaan ja suunta kotiin. Ei tosin suoraan, vaan yhden yöpymisen ja muutaman sadan kilometrin pikku koukkauksen jälkeen.

Havaintoja osa 1
Pakuhan on tietty jokamiehen haave ja nyt sellainen oli sitten alla. Maantiellä heti kättelyssä ajetut 650 km sujuivat kommelluksitta. Ajoasento oli hyvä ja varsinkin käsinojat laskettuna fiilis oli kuin bussia ajaessa. En tosin koskaan ole bussia ajanut, mutta voisin kuvitella sen tuntuvan juuri tuolta. Tehoa oli riittävästi ja varsinkin kiihtyvyys maantienopeuksissa oli huisia. Näkyvyys oli myös hyvä ja tilaa tuntui olevan joka suuntaan riittävästi.

Suurimmassa sallitussa, eli satasen nopeudessa, tyhjyyttää ammottava tavaratila kumisi aika mojovasti. Pitkällä matkalla tämän huomasi korvien väsymisenä, mitä ei henkilöautossa koskaan tullut vastaan. Tähänhän on olemassa lääke eli äänieristyksen teettäminen. Tämä vaihtoehto jäi päänuppiin hautomaan ja tulisi ainakin arvioitavaksi niinä vaiheessa, kun teetämme autoon häkit koirille.

Ongelmia ja korjaamohommia
Kuten myyjä oli kertonut, auton ilmastointia ei saanut käyttää, koska gates-kytkimet olivat vetelemässä viimeisiään. Jos ilmastoinnin kompressori olisi pärähtänyt käyntiin, niin vapaakytkin ei olisi ehkä hoitanut tehtäviään ja kompura olisi saattanut leikata kiinni.

Auto menikin hetikohta tulonsa jälkeen huoltoon. Sitä ennen selvittelin huoltohistoriaa vähän tarkemmin soittelemalla vanhoihin liikkeisiin, missä autoa oli huolettu. Alkoi nimittäin vaivaamaan, kun mistään ei löytynyt merkintää esim. haldex-öljyjen vaihdosta jne. Pienellä kinuamisella ja järkipuheella suostuivat joitain tietoja antamaan ja tulos olikin melko yllättävä: Vaikka määräaikaisleimat olivat kohdillaan, siitä huolimatta mitään liikkeiden suosittelemaa ylimääräistä ei oltu annettu tehdä. Tämä ei ollut myyjän vika vaan sitä edeltävän omistajan. Ihmeellistä toimintaa. Jos auton tilaa uutena ja pistää siihen lähes 45 000 euroa, niin miksi ei sitten myös huolehti siitä kunnolla. Näiden perusteella päätin, että nyt gates-kytkimien vaihdon yhteyssä siihen tehdään 150tkm long life -huolto ja vaihdetaan haldexiin öljyt. Samalla tarkistetaan, onko jotain muuta rikki. No olihan siinä. Loppujen lopuksi kahdella huoltoreissulla tehtiin nämä:

Gates-kytkimet vaihdettiin + kaikki tilbehöörit
Ilmastoinnin kompressori vaihdettiin (oli jo kärähtänyt)
Tukivarsia eteen vaihdettiin
Takaluukun lukko vaihdettiin
Tupakansytyttäjän virtasyöttö korjattiin
Sisävalojen piuhotuksia fiksailtiin
Vetokoukun piuhoitus uusittiin
Vanteet tasapainotettiin

Kustannuksia tuli yli 3000€. Ei paljon hymyilyttänyt, mutta minkäs teet. Nyt auto on kunnossa ja toivottavasti ei tarvitse huoltoa vähään aikaan. Kysyin tarjouksia useammasta paikasta ja loppujen lopuksi koko kakun teki Alppilan Autohuolto Helsingissä. Tekivät kyllä ihan hyvää työtä, mutta renkaiden tasapainotuksen jälkeen oli yksi tossu todella löysällä. Meinasi irrota Helsinki-Tampere välillä. Onneksi ei sitten irronnut eikä aiheuttanut muitakaan vaurioita. Pahoittelivat kyllä kovasti tapahtunutta ja lupasivat korjata mahdollisesti siitä aiheutuneet viat.

Havaintoja osa 2
Paljon hiekkateitä ajavana alustan kovuus pisti silmään. Tai pikemminkin otti korvaan ja sattui takamukseen. 235/50/R18 -rengastuksella on varmasti tekemistä tämän asian kassa, joten ensi kesäksi uusittavat kesägummit tullaan todennäköisesti asentamaan 16" vanteille ja ovat profiililtaan jotain 65 -sarjaa tai vielä enemmän, jos vain mahtuvat pyörimään pyöräkoteloissa myös ääriasennoissaan. Ulkonäkö tuosta kärsii, mutta nyt painotetaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Uskoisin suurimpien tällien jäävän tuon muutoksen jälkeen historiaan. Toki alustan pitääkin olla jäykkä, jos sen täytyy kantaa 800 kilon kuorma kunnialla. Eli muuten sille ei liene tehtävissä muita toimenpiteitä. Talvigummeilla (225/55/R17 kitkat) ajo on jo huomattavan paljon mukavampaa, joten jos iskee kesäksi alle 17" ja mielellään 60-sarjaiset.

Vaihteisto on täsmällinen, mutta maantielle kaksi ensimmäistä vaihdetta ovat liian lyhyitä. Kiihdytyksessä keppiä saa hämmentää jatkuvasti. Kytkin on hiukan raskas, mutta niin kytkimen pitääkin olla. Henkilökohtaisesti inhoan sellaisia lörppökytkimiä, jotka tuntuvat jalan alla kuin astuisi kuolleen kalan päälle.

Auton suuntavakaus on hyvä. Voimakaskaan sivutuuli ei vie autoa pois kursiltaan ja sitä ei tarvitse paimentaa, jotta saisi pidettyä sen omalla kaistallaan. Kumina otti kupoliin edelleen ja etupäässä tuntuva "massan hitaus" (joka sama oli muuten tunnettavissa esim. Nissan X-Trailia ajettaessa) tuntui alkuunsa oudolta mutkaisilla teillä. Siihen kyllä tottui, mutta kuminaan ei.

Tilaa on runsaasti ja täysin jäsentelemättömänä (lue ilman häkkejä) siitä menee valtaosa hukkaan meidän käytössä. Lisäksi se on turvallisuuskysymys, miten kuorman ja koirat saa kyytiin pakattua. Onneksi häkit olivat tuloillaan, josta lisää tuonnenpana.

Matka-ajossa ajoasento on muuten hyvä, mutta jotenkin jakkaran etuosa painaa reisiä ja aiheuttaa ahdistusta jaloissa. Penkkiä säädin joka suuntaan, mutta siitä ei ollut apua. Yleensä tämä ahdistus tulee parin tunnin istumisen jälkeen. Tosin omassa jalassa todettiinkin tulppa sitten myöhemmin syksyllä, joten lieneekö se syy vai seuraus... En nyt ole pakulla ajellut pidempää rupeamaa, joten en osaa sanoa, onko ahdistus hävinnyt tulpan liuottamisen myötä. Ajelin kyllä lantikalla Lappiin ja kyllä siinäkin ahdisti, tosin useamman tunnin istumisen jälkeen. Kyllähän sitä täytyisi pitää pieniä jalottelutaukoja parin tunnin välein, joten ehkä tämä on turhaa narinaa.

Transporterihan ei ole oikeastaan pidempi kuin oli Passatin farmari. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tämä kääntyy pienemmässä tilassa kuin kyseinen farkku. Jokatapauksessa se pesee ketteryydessä monet isot henkilöautot. Isot peililt tuovat leveyttä lisää ja joissain paikoissa saakin olla tarkkana, ettei aja niitä rikki. Samoin korkeus tulee huomioida, kun alittelee esim. pienten hiekkateiden ylle kaartuneiden puiden runkoja. Maavaraa on suunnilleen saman verran kuin city-maastureissa eli noin 20 senttiä. Pidempi akseliväli tosin tekee sen, että kumpuja ylitettäessä pohja ottaa silti maahan. Eli varaa saisi olla vieläkin enemmän. Tähänhän on ratkaisuja mm. Seikeliltä. Maavaran korotus, lukko taakse ja kunnon maastonakit - ai jai... Ovat vain melko tyyriitä. No, niin oli remontitkin. Noita osia voi kysellä ihan Suomestakin suoraan Volkkarilta.

Ajoneuvon varustelua
Häkkien teettäminen tavaratilaan oli alusta asti selvää. Tekijöiden kesälomien ym. vuoksi teettäminen jäi elokuuhun. Siinä oli sopiva sauma pistää auto viikoksi pajalle, kun itse oli lomalla poissa kotimaasta.
Päivittäinen ajo koostuu koirien kuskaamisesta treeneihin ja lenkkeilemään muutamien kilometrien päähän kotoa. Tämän lisäksi suurin osa kevään, kesän ja syksyn viikonlopuista vietetään jossain kokeissa tai treeneissä. Sijainnit vaihtelevat ympäri Suomen ja esim. yli 400 km yhdensuuntainen matka ei ole este lähteä käymään kokeessa. Näinpä päätettiin samalla teettää kuminan vähentämiseksi äänieristys. Pitäähän se samalla myös lämmöt paremmin sisällä.

Mittailimme autoa ja päätimme, että 140 senttiä leveä ja 170 senttiä pitkä häkki on sopiva. Syvempää ei oikein olisi voinut ajatella, koska muuten etupenkkien liikkuvuus olisi rajoittunutta. Nyt ne saisi takimmaiseen asentoon ja vieläpä kallistettua jonkin verran. Ja meidän tappijalkaisten käytössä penkkien ja häkin väliin jäisi tilaa esim. fillariille. Häkki pitäisi nostaa lattiasta niin ylös, että alle jäisi kunnon tila muille tavaroille ja näinpä koiratkin näkisivät ikkunoista ulos. Matkustaminen olisi niillekin paljon mielekkäämpää. Lisäksi haluttaisiin kaksi sisäänkäyntiä: Toinen sivuliukuoven eteen ja toinen takaluukun kohdalle. Ja vielä tarvittaisiin mahdollisuus jakaa häkki kahtia.

Parin kyselyn perusteella päädyimme tilaamaan häkin Autoverhoomo Sorsalta Helsingistä. Heidän puhelimessa esittämä asiantuntemus ja huomattavasti alempi hinta-arvio olivat valinnan ratkaisevat tekijät. Kävin paikanpäällä esittämässä vision siitä, mitä haluamme. Samalla keskustelimme äänieristyksestä, autoista yleensä, koirista ja metäsästyksestä. Oikein asiallista asiakaspalvelua ja asiantuntemusta. Sovittiin, että viemme auton reissun ajaksi laitetavaksi. Siihen tuli tilattua kaikki tämä:

Purettava häkki kokoa 140cm x 170cm kahdella lukollisella ovella ja irrotettavalla väliseinällä.
Liukuesteet takapuskuriin.
Äänieristys kattoon, seiniin ja lattiaan.
Vahva uritettu muovimatto lattiaan + kiinnityskoukkuja.

Loman jälkeen auto haettiin takaisin kotiin ja siihen oli tehty kaikki niin kuin piti. Työnjälki oli todella siistiä ja työlle annettiin vielä kahden vuoden takuu. Tähän asti kertyneen kokemuksen perusteella voin kyllä suositella kyseistä verhoomoa kaikille. Hintakin oli mielestäni kohdillaan. Alle 1300€ kaikki tuo edellä lueteltu, josta häkin osuus oli jotain 600-700€.

Näiden lisäksi laitoimme häkin ulkopuolelle kiinni Elfan naulakot, joihin saa hihnoja, vaatteita ja muita hyödyllisä tarvikkeita roikkumaan. Samoin teimme "hämähäkistä" kiinnikkeen vesikanisterille ja ostimme joitakin kannellisia muovilootia, joihin saa pakattua kaiken irtokaman. Yhteen auton huoltoon ja renkaanvaihtoon liittyvät tarvikkeet ja loppuihin harrastuskamoja tilanteen mukaan.

Mitä jäi käteen
Hemmetin ison Visa-laskun lisäksi saimme toimivan auton, joka on palvellut harrastuksissa kunniakkaasti jo monta kuukautta. Ääni hiljeni huomattavasti äänieristyksen myötä ja häkkikin ritilikköineen rikkoo ääniaaltoja sopivasti. Nyt sitä voisi verrata lähinnä äänekkääseen farmariin. Kuvittelisin, että pohina pienenee entisestään, kun saamme alle kapeammat ja enemmän ilmaa sisältävät renkaat.

Naurettavaa näissä Suomen säännöksissä on se, että kyseisellä autolla saa ajaa vain sataa (ja senkin valtiovallan armeliaisuudesta perinteisen kahdeksankympin sijaan, koska on absit ym.). Saksassa tuolla vedetään sen minkä pääsee... Eli miksi ihmeessä nykyaikaisten hyvin varusteltujen ja turvallisten pakettiautojen nopeutta tulee rajoittaa keinotekoisesti? Eipä täällä tosin niin paljon tuosta kärsi, kun ei noita moottoriteitäkään ole mitenkään liiaksi.

Häkki pitää pientä nitinää ja liukuovi vähän suurempaa. Näihin pitää vielä keksiä jotain. Muuten nautitaan tiloista ja nelivedon tuomasta lisäturvasta huonokuntoisilla hiekkateillä. Tervetuloa talvi ja pöperökelit.

Plussat:
+ Hyvä näkyvyys ja ajettavuus
+ Tilaa on riittävästi
+ Isot peilit, joista näkee todella hyvin

Miinukset:
- Liian kova alusta, josta tulee kaikki tällit läpi perslihakseen saakka
- Isot peilit, jotka saa rikki helposti
- Neliveto saisi toimia jatkuvasti (nythön uudessa versiossa on neljännen polven esipaineistettu haldex)
- Huoltokulut on melkoiset ilman ylimääräisiä remonttejakin

Keikka Lappiin ja alla Land Rover Discovery III

2009-11-08T15:26:00.001+02:00

Johdanto
Juuri linnunmetsästyskauden alkuun sopivasti ajoitettu reissu Lappiin oli lyöty lukkoon jo viime vuonna. Ajankohdan lähestyttyä ongelmaksi meinasi muodostua kulkupeli, kun matkaseuralaiset ilmoittivat menevänsä lentokoneella. Minä kun olin alunperin meinannut käyttää moista kulkupeliä ja pistää koiran heidän kanssaan kärvistelemään pitkästä ajomatkasta. No sopivasti keskustelua ohjaamalla sain kuin sainkin herroista toisen antamaan autonsa minulle lainaan. Toinen vaihtoehto olisi tietty ollut se, että olisin mennyt omallani, mutta sehän olisi rähjääntynyt moisesta resuamisesta pitkin kuoppaisia hiekkateitä ja eikä tuollainen piskuinen farmari ole kaikkein kätevin kuljettamaan kolmea äijää kamoineen ja koiraa. Lisäksi Lapissa perään tulisi vielä traileri ja vene, jota pitäisi kuskailla Kaamasen mutkaisilla teillä.

Lähtö on lähellä
Sain jo lähtöä edeltävänä päivänä alleni Land Rover Discovery III SE:n vuosimallia 2007 (ajettu reilut 80tkm). Se oli pakattu alustavien arvailujeni mukaisesti päin penkereitä ja oli täynnä kuin turusen pyssy. Vielä samana iltana kotona heitin sieltä kaiken ulos ja tungin takaisin sisään omien kamojeni kanssa. Nyt se ainakin oli pakattu niin kuin minä halusin. Pitihän koirallekin jäädä tilaa, mitä koirattomat immeiset eivät aina ymmärrä. Perjantaiaamuna ennen töihin kiiruhtamista pistin vielä loput kamat paikoilleen ja auto oli jälleen täynnä kuin edellämainitun ampuma-ase ja varmaan sivullisten mielestä pakattu täysin holtittomasti. Miten voi olla suksiboksilla varustettu iso maasturi niin täynnä kampetta?

Pakkaamisesta
Pakkaamisesta vielä sen verran, että tämmöisenä persjalkaisena lastauskynnys on todella korkea ja alas taittuva takaluukun alaosa aiheuttaa sen, että tavaratilan takaosaan ei ylety millään. Parhaiten homma hoituu kapuamalla autoon sisään ja järjestelmällä tavarat sitä kautta. Toinen ärsyttävä piirre on kiinnityskoukkujen puute. Niitä kyllä on, mutta todella vähän ja nekin vähät jäävät tavaratilan lattian suojana olevan kumimaton alle todella hankalasti. Tähän toiseksi parhaaseen SE-varustetasoon ei kuulu vakiona edes tavaratilan väliverkkoa. Se on jo turvallisuuskysymys, joten saisivat ottaa opikseen tulevissa malleissa.

Katolla killuvaan suksiboksiin on sitten melko mahdoton lastata mitään ilman astinlautoja (joita tässä autossa ei ollut). Lastausoperaatio on eläimellistä katsottavaa, kun äijä seisoo oviaukon reunalla ja roikkuu suksiboksista. Toisella kädellä heitellään tavaraa boksiin apinanraivolla. Sitten vaan toivotaan, että boksi menee kiinni ilman, että pitää kivuta katolle ja pomppia boksin kannen päällä.

Koirankin muistin "pakata" kyytiin ja ihan oikeaoppisesti takakonttiin. Olin kiinnittänyt kaikki tavarat paikoilleen "hämähäkeillä" ja tavaraverkolla ja koiralle jäi sinne vielä ihan sopiva tila. Koira mahtui istumaan ja nukkumaan vaivatta. Jos nostokynnys on korkea kuormaamiseen, niin on se sitä myös koirien kannalta. Toki tuollainen alle 50 senttinen koira sinne vielä ihan hyvin hyppää, jos maa on kuivaa, mutta liukkaalla hyppääminen voi olla hiukan haastavaa. Samoin alastulo. Siinä saa ainakin helposti revähtymiä ja rasitus etupäähän on kova.

Ensivaikutelma
Maasturit on käteviä, kun istuu korkealla ja näkee hyvin. Automaaginen vaihteisto hoiti hämmentämisen ja ilmajousitus nieli kaikki epätasaisuudet. 2.7 litrainen V6-moottori tuottaa rapiat 190 hevosvoimaa ja 440Nm väännön. Sillä tuntui pärjäävän kohtuu hyvin pääkaupunkiseudun "kilparadoilla". Auto ei ole mitenkään hirvittävän suuri ulkomitoiltaan, joten kaupunkipyörittely sujuu, jos on tottunut ajamaan esim. isommalla farmarilla. Edessä on melko hyvin tilaa pienelle miehelle, mutta isot ovitaskut ja leveä keskikonsoli tekevät tiloista sen verta ahtaan, että isompaa äijää voisi ahdistaa. Samoin takajalkatilat on melkoisen pienet.

Kojelaudasta löytyy nippeliä ja nappelia joka lähtöön. On perinteiset ilmastoinnin ja radion säädöt. Sen lisäksi keskikonsolissa on namiskuugelit ilmajousituksen säädöille ja erillisille ajo-ohjelmille (lumi/jää, sora, normaali, kivikko ym.). Näihin olin tutustunut jo viimereissulla lukemalla takapenkillä käyttöopasta ajankulukseni. Suosittelen kyllä kaikille kyseisen auton omistaville lukemaan sen ohjeen. Sieltä löytyy oikeasti hyödyllistä tietoa. Minusta keskikonsoli ja kojelauta näyttävät aika vanhanaikaisille, mutta jotenkin se sopii auton kulmikkaaseen olemukseen.

Työpaikan autohallin ovella tuli mieleen ajatus, mahtaakohan tämä mahtua tuonne sisään ja jos mahtuu sisään, niin jumittuuko se jossain kohtaa hallia boksista kiinni ja kiilaa auton lattian ja katon väliin? Onneksi sisäänmenoissa on yleensä semmoinen puinen poikkipuu, joka merkkaa hallin matalinta kohtaa. Siinä kerrotaan myös lukemat, mitä saa mitta näyttää, jotta on autolla mahdollista ajaa kyseiseen halliin. Tästä huolimatta kurkistin parissa kohtaa hallia ihan ovesta ulos ja ylös, miten lähellä se boksi oikein on niitä betonisia kattopalkkeja. Jäihän sinne väliin sentään noin 5cm. Parkkeeraaminen oli helppoa jopa hallissa. Ruudut olivat pieniä, mutta niinhän ne on nykyään kaikille autoille. Olisi joskus kiva nähdä hallisuunnittelijoiden referenssiauto...

Maantiellä
Isolla autolla on ilo ajella ja matka sujuu kuin siivillä. Vakionopeuden säädin on hyvä pistää toimintaan, niin eipähän tule ajettua vahingossa yli sallitun. Moottoritiellä lakisääteistä ajellessä sivutuuli käy autoon todella voimakkaasti ja sitä joutuu paimentamaan, jotta se pysyisi omalla kaistalla. Ratistakin on syytä pitää kiinni ihan huolella. Tähän varmasti vaikuttaa katolla killuva boksi, mutta ei varmasti noin paljon. Levoton käytös voi olla osin myös renkaiden syytä, jotka näyttivät olevat 18-tuumaiset ja profiililta 70 sarjaa. Leveyttä taisi olla 235mm. Valopuolesta vastaavat tuplaksenonit, jotka valaisivat koskealla ja pimeällä tiellä ihan mallikkaasti.

Ohituksiin olisi kaivannut lisää puhtia ja parhaaksi käytännöksi ennen ohitusta muodostuikin tuikata 6-vaihteinen automaatti käsikäytölle ja pistää sisään kolmonen. Sitten vaan hanaa. Näin saa kerättyä riittävästi kierroksia pönttöön ja ei se automaatti kuitenkaan konetta ylikierroksille päästä vaan vaihtaa väkisin isommalle jossain välissä.

Melutasosta voisi mainita sen verran, että auto on kyllä hiljainen. Tuuli pikkuisen suhisee kolhoissa kulmissa, mutta esim. rengasmelu on todella hyvin vaimennettu. Moottoristakaan ei kuulu kuin mukavaa murinaa ja sitäkin vain täyskiihdytyksissä.

Työpäivän jälkeisenä ajorupeamana oli maltilliset 430 km. Näinpä seuraavalle päivälle jäikin sitten hiukan yli 800 km taitettavaa. Pitkä pätkä sujui lauantaipäivän leppoisassa liikenteessä varsin mukavasti ja kokonaismatka-aika oli tasan yhdeksän tuntia. Se sisälsi kolme lyhyttä taukoa koiran ulkoilutuksineen ja ruokataukoineen. Auto toimi varsin hienosti. Polttoainetta meni ajotietokoneen mukaan noin 9,5 litraa sadalle kilometrille. Ei sinänsä pöllömpi saavutus melkein 2,5 tonnia painavalle autolle, joka on täynnä tavaraa. Boksi vie varmasti melkein litran lisää satasella ja raskas kaasujalta sitten vähän lisää...

Jarruista voisin mainita sen verran, että saisivat olla kyllä tehokkaammat. Onneksi oli fiksu poro ja odotti tienkäyttövuoroaan, kun tämä juna pyyhälsi jarru pohjassa vielä 10 metriä yli törmäyslinjan. Poro vaan pällisteli ja taisi todeta mielessään: "Onhan noita nähty...".

Tositoimissa
Land Rover on kuuluisa maasto-osaamisestaan ja täytyy sanoa, ettei turhaan. Tämä auto on käsittämättömän hyvä ajettava hiekkatiellä ja montutkaan eivät tunnut missään. Tulee mieleen Citroenin kaltainen taikamatto -elämys. Laatu tosin on parempaa kuin sitikalla ja auto jopa tuntuu kestävän kaiken tuon rytyytyksen. Vähäisellä pyörityksellä hiekkamontulla voin todeta, että auto varmasti menee sinne, minne omistaja uskaltaa sen viedä ja tulee todennäköisesti sieltä vielä poistkin omin avuin. Maavaraa saa säädettyä, lukot saa kytkettyä, vaihteiston nopeusalueen voi vaihtaa hitaaksi jne. Lisksi on n-kappaletta valmiita ajo-ohjelmia, jotka valitsemalla auto tekee tarvittavat säädöt kuljettajan puolesta. Kojelaudassa näkyy renkaiden asento ja varoituksia, jos ajaa liian lujaa esim. maavara ylhäällä. Hieno vehje.

Trailerikin tuli veneen kanssa perässä kuin tyhjää vain. Vääntö se on joka vie. Auto on helppo peruutettava isojen peilien ja helposti arvioitavien kulmien vuoksi. Edes pitkä vene perässä ei tullut kertaakaan fiilistä, että voisiko joku irroittaa kärryn ja kääntää sen mulle.

Metsähommissa auto tietysti likaantuu melkoisesti ja varsinkin sisällä hiekan määrä on valtava. Kumimatot saa irti näppärästi klipsuilla, mutta takaisin niitä ei tunnu saavan ilman paineilmavasaraa. Näistä olisi voinut tehdä vähän kätevämmät. Tuolien (jopa takapenkin) alla on tilaa sen verran, että sieltä on heppo imuroida. Tavaratilan alastaittuvan osan pinta voisi olla jotain muuta kuin perinteistä verhoilumateriaalia. Nyt kun siihen hyppyyttää koiraa ees taas, niin se on muutaman kerran jäljiltä melkoisen kurainen ja ruman näköinen. Onneksi lika tuntuu irtoavan siitä kohtuullisen helposti, kunhan vain on ensin kuivunut.

Tuomio
Ottaisin kyllä, mutta en ostaisi. Ei oo nääs rahaa noin paljoa autoon (SE-tasoisena himpun alle 70 000€). HSE-varustetaso (mm. nahkajakkarat lisänä verrattuna SE-tasoon) ja parit lisätilbehöörit, musta väri ja tummat akkunat. Ai jai...

Plussat:
+ Hyvä näkyvyys ja ajoasento.
+ Tilat varauksin.
+ Meluttomuus.
+ Maasto-ominaisuudet.
+ Valot.
+ Ulkonäkö (jos nyt tykkää moottorisahalla veistetyistä).
+ Ketterä kokoisekseen myös kaupungissa.

Miinukset:
- Herkkä sivutuulelle (ainakin boksin kanssa).

- Turhan herkkä ohjaus maantielle.
- Tavaratilan lastauskynnys ja alaluukku.
- Hintaansa nähden joitain tyhmiä varustepuutteita.
- Liian kallis, niin kuin kaikki autot Suomessa.

TOPO-kartat kannettavaan

2009-10-21T17:57:00.006+03:00

Pitkään jo olen miettinyt, kuinka saisin TOPO-kartat näkyviin kannettavassa niin, että näkisin ruudulla myös oman sijaintini. Minulla on joitain Garminin Suomi TOPO-alueita ja niitähän pystyy katselemaan läppärillä vallan mainiosti, mutta sen hetken sijaintia niissä ei näytetä. Ratkaisun avaimet ovat tässä:

Lähtötilanne:

Läppäri (mikä tahansa, jossa on bluetooth -yhteys). Tässä käytetty Acerin eee PC1000h + Windows XP.
Bluetooth GPS -vastaanotin (sanoisin, että kaikki SiRF-Star III -piirisarjalla varustetut ovat riittävän tarkkoja). Itselläni on jo jonkin ikäinen Sigmatelin vastaanotin ja voin sanoa, että on soiva peli. Kyseesssä lienee sisuskaluiltaan sama vehje kuin Holuxin -laitteet.
Mapsource -ohjelmisto lisensseineen koneelle asennettuna. Tässä testissä käytetty versiota 6.15.6.
Mapsource yhteensopivia karttoja. Tässä testissä mukana "GPSTopo_GT2_alue".

Nämä saat netistä:

GPSProxyPC versio 1.6
Com0Com nollamodeemiemulaattori versio 1.7.0
Garmin nRoute (vaatii siis virallinen MapSourcen toimiakseen)

Ja toimintaa:

Asenna Garmin nRoute ja GPSProxy ihan kuten normaaleja Windows ohjelmia asenentaan.
Asenna Com0Com -nollamodeemiemulaattori (ensin puretaan tietty zip-paketti jne.)
Asennuksen lopussa se päräyttää käyntiin command promptin (eli komentokehotteen = musta omituinen ruutu). Kopioi tähän ruutuun yksitellen alla olevat rivit ja kummankin jälkeen paina aina enter.
"change cnca0 portname=com30" << siis vain tuo lainausmerkkien sisässä oleva teksti
"change cncb0 portname=com31 << siis vain tuo lainausmerkkien sisässä oleva teksti
Windows ilmoittelee löytäneensä rautaa ja etsii sille softaa. Anna sen etsiä ja asentaa se automaattisesti. Se tekee tämän kaksi kertaa, joten salli se sille myös toisella kertaa.
Kun asennukset ovat valmiit, niin yhdistä GPS-vastaanotin bluetoothin avulla koneeseen. Tästä pitää tehdä nimen omaan Bluetooth -sarjaportti (serial port), joka saa porttinumeron (esim. COM8). Vinkki: Yleensä PIN-kyselyssä tuottavat tulosta pinnit 1234 tai 0000.
Kun tämä on hanskassa, niin avaa GpsProxy -ohjelma. Mene Tools -> Settings ja tee seuraavat määritykset:

GPS-välilehdellä:

GPS Type kohtaan "NMEA 0183"
GPS COM Port -kohtaan valitaan se COM-portti, jonka bluetooth mokkula yhdistettäessä sai. Esim. COM8.
Baud Rate: 4800.

Application -välilehdellä:

Aplication COM Por: Tähän valitaan listalta (tai kijoitetaan suoraan kenttään, jos ei ole listalla) se Com0Com -nollamodeemiadapterin asennuksessa annettu ensimmäinen portti eli esimerkissä COM30.
Baud Rate: 4800.

Sitten vaan ok:lla pois ja Tools -valilkon vieressä olevasta Startista käyntiin. GPS-välilehdelle pitäisi ilmestyä tietoja, mikäli GPS-yhteys saatiin. Vinkki: Pistä se mokkula esim. ikkunalaudalle, niin signaali on taattu.

Lopulta voit avata nRouten ja ensimmäistä kertaa käynnistettäessä se kysyy, mistä gps löytyy. Valitse siihen kohtaan Serial Port se Com0Com -nollamodeemiadapterin asennuksessa annettu toinen portti eli esimerkissä COM31. Huom: GpsProxyPC:n pitää olla päällä taustalla eli sitä ei saa sulkea.

Ja tässä vielä todistusaineistoa kuvan muodossa:

Voila... Voiko olla helpompaa? Ja mitä tällä sitten tekee? No en minä tiedä, mutta onhan se nyt hauska nähdä kiven tarkkuudella omalla läppärillä, missä sitä oikein ollaan. No, itse lähinnä ajettelin käyttää tuota MEJÄ-harjoittelussa sopivien paikkojen etsimiseen. Läppäri autoon ja ajelemaan pitkin pikkuteitä, niin johan sieltä jäljen vetämiseen sopiva jortaani löytyy hetkessä. Kätevämpi tihrustaa isoa näyttöä kuin käsigepsin pikkuruutua.

Hyvänä haastajana tuolle on kyllä nettipalveluiden maastokartat. Mm. http://www.02.fi/kartta-haku ja sieltä vielä valitsee näytettäväksi "Maastokartta". Kun sopiva paikka löytyy, niin siitä saattaa hyvällä tuurilla löytyä ilmakuva, joka kertookin sitten kaiken tarvittavan. Tämä ei tosin näytä kulloistakin sijaintia kartalla ja jos sitä haluaa tarkastella autossa, pitää olla käytössä mokkula tai vastaava nettiyhteyden muodostamiseen tarkoitettu väline.

Ja ei kun räpeltämään...

Takataskusta

2009-10-21T09:49:00.002+03:00

Jotta saadaan blogille rivakka startti, niin pistetään takatasku tyhjäksi ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Tämän vuoden puolella olisi tarkoitus viimeistellä seuraavat artikkelit ja pistää julki kaikkien näkösälle:

Autot -osioon:
- Keikka Lappiin ja alla Land Rover Discovery III.
- Vaihtaisinko farmarin pakuun? Muutaman kuukauden kokemus moisesta järkytyksestä...
- Kuinka pieni on pieni farmari? Ajossa Volvo V50 2.0d Summum.

Laitteet osioon:
- Garmin Oregon 300: Karttoja tuutin täydeltä ja hullaantunut kompassi.
- TOPO-kartat kannettavaan.
- Köyhän miehen GPS: Nokia 770 Internet Tablet ja karttapaikan kartat.
- Luurissani piilee EasyGo. Helppo nakki vai aivan...

Vaatteet ja varusteet -osioon:
- Retkellä Retki-pussissa - ei paljon päätä palellut.
- Trangia - ruottalaasten ihmekeitin tulikokeessa.

Siinä nyt alkuunsa pientä esimakua tulevasta. Pysykäähän linjoilla. Koskaan ei tiedä, milloin kilahtaa...